Ennen luin paljon. Nautin siitä, kun kirja ruokki mielikuvitusta
ja avasi uusia maailmoja.
Kuin hyvä ystävä olisi mukana, kun kirja oli käsilaukussa.
Kuin joku ihana odottaisi kotona, kun kirja oli yöpöydällä.
Ja voi sitä tuskaa, kun viimeiset sivut oli käsillä.
Sitten tapahtui jotain. En edes tiedä mitä, koska jos
tietäisin estäisin saman käymästä muille. Lukeminen väheni,
loppui oikeastaan.
Lukutaito on mieletön taito. Ja yhtäkkiä luin vain…
maitopurkin kylkiä..?
Aloitin lukemisen uudestaan, kirja vauvan vaunuissa,
bussissa pari sivua eteenpäin, neuvolan odotushuoneessa,
pari sivua eteenpäin.
Halusin antaa Sinulle, lukija saman oivalluksen, elämys
hetken.
Halusin luoda lukukokemuksen joka ruokkisi
mielikuvitusta, olisi helppo lukea pienissä pätkissä vaikka
kahvitauolla tai ruuhkavuosien kiitoradalla.
Tämän kirjan myötä toivon, että seuraavan kerran, kun
kohtaat, mietit hetken ennen kuin teet ennakko oletuksia ja
pienen hetken mietit avaatko suusi ja mitä sieltä tulee jos
sana livahtaa ulos?
Ja jospa hetken, ohikiitävän hetken kohtaat lähimmäisesi,
oikeasti. Aidosti.
Lukija — olet minulle tärkeä.
Maria Ranta
